Traumapsykoterapia

Kriisi- ja traumapsykoterapia ovat terapiamuotoja, jotka on kehitetty tukemaan traumaattisten tapahtumien käsittelyä ja traumaperäisten häiriöiden hoitoa. Kriisiterapiassa keskitytään tyypillisesti yksittäiseen traumaattiseen tapahtumaan kuten äkilliseen onnettomuuteen, läheisen kuolemaan tai väkivallan uhriksi joutumiseen.

Traumapsykoterapia perustuu kiintymyssuhde teoriaan, persoonallisuudenrakenteellisen dissosiaation teoriaan sekä polyvagaaliseen teoriaan. Varhaisen pitkäaikaisen traumatisoitumisen seurauksena henkilölle kehittyneet lapsuuden selviytymiskeinot traumaattisiin olosuhteisiin näyttäytyvät aikuisuudessa toimintakykyä heikentävinä oireina. Erilaiset traumasta muistuttavat tilanteet ja havainnot voivat aiheuttaa traumaperäisestä häiriöstä kärsiville menneisyyden tapahtumien uudelleenelämistä, mikä vaikeuttaa monella tavalla normaalia elämää.

Traumapsykoterapiassa on yleisesti käytössä kolmivaiheinen hoitomalli, joka alkaa oireiden vähentämisestä ja vakautumisen vahvistamisesta, etenee trauman käsittelyvaiheen kautta uudelleen suuntautumisen vaiheeseen. Vakauttamisen vaiheessa traumapsykoterapia auttaa asiakasta säätelemään autonomisen hermoston vireystilaa, havainnoimaan mielensisältöjä sekä kehon reaktioita. Vakauttamisvaiheen tavoitteena on lisätä kykyä säädellä ja sietää mielensisäisiä sekä kehollisia reaktioita. Trauman käsittelyvaiheen kesto ja käytettävät menetelmät riippuvat traumatisoitumisen luoneesta (I-tyypin trauma/ PTSD, II-tyypin trauma / CPTSD). Traumapsykoterapiassa käytetään perinteisen keskusteluterapian lisäksi laajasti erilaisia kehollisia menetelmiä sekä sensomotorisen psykoterapian menetelmiä.